Teea Laiho, Jenni Helenius, Tuomo Virtanen, Tiina Annevirta, Niina Junttila

Systeeminen näkökulma koulupoissaolojen ennaltaehkäisemiseen kouluyhteisöissä – oppilaiden kokema sosiaalinen osallisuus opiskeluhuollon kokonaisuudessa

Introduction

Systeeminen näkökulma koulupoissaolojen ennaltaehkäisemiseen kouluyhteisöissä – oppilaiden kokema sosiaalinen osallisuus opiskeluhuollon kokonaisuudessa. Opi miten systeeminäkökulma ja oppilaiden sosiaalinen osallisuus ehkäisevät koulupoissaoloja. Tutkimus korostaa kouluyhteisön ja opiskeluhuollon roolia nuorten hyvinvoinnissa.

Abstract

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin palvelujärjestelmässä koulun rooli on keskeinen. Koulut toimivat palveluiden yhdyspintana, jossa koulu- ja opiskeluhuoltohenkilöstön osaamista ja toimijuutta yhteensovittamalla voidaan tukea oppilaiden hyvinvointia ja oppimista sekä ennaltaehkäistä koulupoissaoloja ja kustannuksiltaan kalliimpien palveluiden käyttöä. Koulupoissaolojen ehkäisemiseksi on tärkeää vahvistaa suunnitelmallisesti oppilaiden osallisuuden kokemuksia ja kehittää koulujen tiedolla johdettua yhteisöllistä opiskeluhuoltoa ja toimintakulttuuria. Tutkimuksessa tarkasteltiin perusopetuksen 8. ja 9. luokkalaisten oppilaiden taustatekijöitä ja sosiaalisen osallisuuden kokemuksia sekä näiden yhteyksiä oppilaiden itsearvioimiin poissaoloihin ja opiskeluhuoltopalveluiden käyttöön vuoden 2023 Kouluterveyskyselyn (KTK) aineistolla.  Tutkimustulosten mukaan oppilaiden sosiaalisen osallisuuden kokemuksilla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys oppilaiden itsearvioimiin poissaoloihin ja opiskeluhuoltopalveluiden käyttöön.  Tutkimustulosten mukaan kouluhenkilöstön laadukas vuorovaikutusosaaminen ja yhteisöllisen opiskeluhuollon vahvistaminen ovat investointi niin oppilaan osallisuuden kuin opiskeluhuollon toiminnan ja resurssoinnin näkökulmasta.

Review

This paper presents a highly relevant and timely exploration into the prevention of school absenteeism through a systemic lens, focusing on students' experiences of social inclusion within the broader framework of student welfare services. The abstract clearly articulates a critical problem within children's and youth welfare systems, positioning schools as central interfaces where coordinated expertise can significantly impact student well-being, learning, and the prevention of costly service escalation. By investigating the connections between background factors, social inclusion, self-reported absenteeism, and the use of student welfare services among 8th and 9th graders, the study addresses a core challenge in educational policy and practice. The use of data from the large-scale 2023 School Health Promotion Survey (KTK) is a significant strength, lending robust statistical power to its findings. The core finding, that students' experiences of social inclusion are statistically significantly linked to both self-assessed absenteeism and the use of student welfare services, provides valuable empirical support for adopting a preventative, community-based approach. The emphasis on strengthening planned student participation and developing knowledge-driven communal student welfare and operating culture is particularly commendable. While the abstract effectively highlights the correlational nature of the findings, the suggested implications regarding the importance of high-quality interaction skills among school staff and the reinforcement of communal student welfare represent a strong practical contribution. These insights offer concrete, actionable pathways for schools to invest in student well-being, potentially optimizing both the efficacy and resourcing of student welfare services. Overall, this research promises to be a valuable addition to the literature on school absenteeism and student welfare. Its systemic perspective and empirical evidence underscore the critical role of social inclusion as a protective factor. The paper's findings are likely to resonate deeply with educators, policymakers, and practitioners seeking evidence-based strategies to foster positive school environments and reduce absenteeism. Future research could build upon these findings by exploring the causal mechanisms through which social inclusion impacts absenteeism and by evaluating the effectiveness of specific interventions designed to enhance staff interaction skills and communal welfare practices. This study lays a solid foundation for further work in this crucial area.

Full Text

Comments

You need to be logged in to post a comment.