E. A. Jamalainen

The significance of potato virus diseases in Finland

Introduction

The significance of potato virus diseases in finland. Tutkimus perunan virustaudeista Suomessa. Analysoi niiden esiintymistä, leviämistä kirvojen kautta ja vähäistä merkitystä kylmemmillä alueilla. Käsittelee myös lajikkeiden vastustuskykyä ja vientipotentiaalia.

Abstract

Tiedot perunan virustautien levinneisyydestä eri maissa osoittavat, että näiden tautien aiheuttamat vahingot ovat vähäisimmät sellaisissa seuduissa, joissa vallitsee kylmä ja raaka ilmanala (vrt. 5, 12, 19). Vahingollisimpien virustautien tuhot ovat taasen suoranaisessa suhteessa niitä levittäviin hyönteisiin, lähinnä kirvoihin, siten että näiden esiintymistä ehkäisevät ilmasto- ym. tekijät ovat samalla esteenä virustautien suuremmille vahingoille (vrt. 1,5, 7, 12). Sellaisia seutuja, joissa perunan virustautien merkitys on vähäinen, ovat lähinnä pohjoisosissa maapalloa sijaitsevat maat, kuten Norja, Pohjois-Skotlanti, Kanada ja Alaska. Virustauteja esiintyy vähän myös Virossa, Hollannin rannikkoseuduilla, koillis- ja itäosissa Saksaa, Ruotsissa, lukuunottamatta etelä-osaa maasta (10, 11) sekä eri maiden vuoristoseuduissa. Suomen pitäisi kuulua maantieteellisen asemansa perusteella sellaisiin maihin, joissa perunan virustautien merkitys on vähäinen, ja kuten seuraavassa tullaan osoittamaan, siten onkin asianlaita suuressa osassa maata. Esitys perustuu pääasiallisesti niihin tietoihin, joita perunan virustaudeista on saatu perunakokeita suorittavilta koelaitoksilta ja koeasemilta. Maatalouskoelaitoksen kasvitautiosastossa kiinnitettiin perunan virustauteihin ensimmäisen kerran suurempi huomio v. 1924, jolloin osastolle oli hankittu ulkomailta, pääasiallisesti Saksasta ja Englannista kokeiltavaksi joukko syövänkestäviä perunalajikkeita. Kokeiltava peruna-aineisto osoittautui hyvin virustautiseksi. Kokeita jatkettaessa v. 1925 todettiin virustautien esiintyvän entistä voimakkaampina kaikissa sairaista mukuloista kasvaneissa yksilöissä. Havainnot v. 1925 kokeista nähdään taulukosta siv. 135. Useissa lajikkeissa oli suun osa yksilöistä kierreviroosin vaivaamia. Tämän ohella oli monissa lajikkeissa runsaasti muita virustauteja. Kokeita jatkettiin v. 1926, jolloin sato oli useimmissa kierreviroosia sairastavissa yksilöissä aivan mitätön, vain muutamia perunan alkuja vaivaisesti kehittyneissä varsissa. Kasvitautiosastossa on tarkkailtu jatkuvasti virustauteja perunakokeissa ja todettu, että varsinkin ulkomailta tuoduissa perunoissa niitä tavataan runsaasti, mm. v. 1945, jolloin osastolla oli kokeiltavana joukko Ruotsista saatuja perunalajikkeita. Useat näistä olivat melkoisesti kirjo-, kurttu- ja viiruviroosin saastuttamia. Maatalouskoelaitoksen kasvitautiosastolle on eri tahoilta maata saatu yleensä niukasti tietoja perunan virustaudeista, joka osaltaan osoittaa, etteivät viljelijät ole pitäneet niiden aiheuttamia vahinkoja merkittävän suurina. Hankkijan kasvinjalostuslaitoksessa Tammistossa oli tehty yksityiskohtaisempia havaintoja virustautien esiintymisestä perunakokeissa vv. 1939—43 ja 1945 (3). Virustauteja oli näinä kokeina vv. 1941—42 hyvin runsaasti. Muina havaintovuosina esiintyi virustauteja kokeissa, eräitä poikkeuksia lukuunottamatta, vain vähän. Vuonna 1945 saatiin perunan virustaudeista tietoja Maatalouskoelaitoksen kasvinviljelys-, puutarha- ja kasvinjalostusosastoilta, useimmilta kasvinviljelyskoeasemilta sekä Suomen Suoviljelysyhdistyksen Karjalan koeasemalta. Perunan virustaudeista on saatu tietoja myös Maataloushallituksesta, jonne niitä ovat lähettäneet alueneuvojat eri tahoilta maata kasvullisuuden tilaa selostavissa kuukausiraporteissaan. Viimeksi mainittujen tietojen mukaan on virustauteja todettu v. 1945 esiintyvän useissa Turun ja Porin läänin, Uudenmaan läänin sekä Hämeen läänin kunnissa. Muissa lääneissä on sen sijaan vain satunnaisesti, 1—2 kunnassa, ilmoitettu tavatun virustauteja. Perunan virustaudeista kerääntyneet tiedot osoittavat, että niitä tavataan Suomessa pääasiallisesti eteläosissa maata, runsaimmin Turun ja Porin, Uudenmaan ja Hämeen lääneissä. Muissa osissa Suomea ei perunan virustaudeilla näytä olevan sanottavampaa merkitystä. Maan eteläosissakaan eivät virustautien vahingot ole merkittävän suuret. Ne eivät aiheuta sielläkään perunan taantumista eli degeneroitumista siinä mielessä kuin monissa muissa perunaa viljelevissä maissa, joissa perunan siemen täytyy useilla seuduilla säännöllisesti vaihtaa uuteen virustaudeista vapaaseen joka vuosi tai ainakin 2—3 vuoden väliajoin. Edellä sanottu koskee varsinaisia perunanviljelyksiä. Koelaitoksilla ja koeasemilla saattaa esiintyä runsaasti virustauteja. Tämä johtuu pääasiallisesti siitä, että näille on tuotu jatkuvasti ulkomailta uutta peruna-aineistoa, joka on ollut enemmän tai vähemmän virustautista, ja joista taudit ovat vuorostaan levinneet muihin kokeiltavana oleviin lajikkeisiin. Virustautienleviämistä kokeista laajemmalle ympäristöönsä ei sen sijaan ole tähänastisten tietojen mukaan suuremmassa määrin tapahtunut. Sääsuhteilla on todettu olevan merkitystä perunan virustautien esiintymiseen Suomessa, kuten muissakin maissa. Brummer (3) mainitsee, että kun sääsuhteet olivat 1930-luvulla ja tämän vuosikymmenen alussa lämpimien ja vähäsateisten kesien vuoksi edulliset virustautien leviämiselle, on siitä ollut seurauksena erittäin edulliset olosuhteet perunan taantumissairauksien esiintymiselle Tammiston kasvinjalostuslaitoksella. Kun sääoloissa tapahtui viime vuosina käänne, kesät muuttuivat jälleen viileämmiksi ja runsassateisiksi, vähenivät virustaudit kokeissa hyvin huomattavasti. Muilta koe-elimiltä on saatu samankaltaisia tietoja. Suomessa tavattavista perunan virustaudeista ovat mainittavia kirjoviroosi, viiruviroosi ja kurttuviroosi. Näistä ovat kirjoviroosin aiheuttamat vahingot Suomessa, kuten muissakin maissa vähäiset. Suurempaa vahinkoa aiheuttaa viiruviroosi silloin kun sitä runsaammin esiintyy (2, 3, 15). Olisi voinut odottaa, että kierreviroosi olisi levinnyt muihin perunanviljelyksiin maatalouskoelaitoksella Tikkurilassa, silloin kun tautia esiintyi runsaasti edellä selostetuissa kasvitautiosaston lajikekokeissa vv. 1924—26. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan säilyivät muut maatalouskoelaitoksen perunanviljelykset jatkuvasti vapaina kierreviroosista, samoin kuin aucuba-viroosista. Kierreviroosista ei ole saatu viljelijöiltä muistakaan osista Suomea eikä liioin koeasemilta sellaisia ilmoituksia, jotka osoittaisivat taudilla olevan maassamme suurempaa merkitystä. Kaikesta päättäen on kierreviroosi, joka monissa maissa on pahimpia perunan virustauteja, Suomessa käytännöllisesti katsoen merkityksetön. Samaa on sanottava aucuba-viroosista. Eri koe-elimiltä saadut tiedot perunalajikkeiden suhtautumisesta virustauteihin osoittavat, että Rosafolia on ollut kautta maan erittäin hyvin kestävä virustauteja vastaan. Se on ollut useimmilla koelaitoksilla ja koeasemilla lähes täysin vapaa virustaudeista. Virustauteihin nähden ovat havaintojen mukaan olleet moitteettomia tai vain lievästi alttiita myös lajikkeet King Georg V, Paul Wagner, Ostbote ja Tammiston aikainen. Siellä missä virustauteja, viiru- ja kurttuviroosia, on kokeissa runsaammin esiintynyt, ovat aikaisista lajikkeista olleet alttiita varsinkin lajikkeet Juli, Prof. Edler ja Vesijärvi. Muista lajikkeista ovat osoittautuneet näille taudeille enimmin alttiiksi lajikkeet Eigenheimer, Frühgold, Goldwährung, Magnum bonum, Preussen ja Upo-to-date. Virustaudeista vapaat siemenperunat ovat muodostuneet eräissä maissa tärkeäksi vientiartikkeliksi sellaisiin maihin, joissa näitä tauteja esiintyy runsaasti. Tällaisia perunaa vieviä maita ovat mm. Viro, Hollanti, Alaska ja Kanada. Myös Suomella pitäisi olla hyvät luontaiset edellytykset ryhtyä harjoittamaan virustaudeista vapaan siemenperunan kasvattamista vientiä varten sellaisiin maihin, joissa tällä tavaralla on kysyntää. Ainakin keski- ja pohjoisosat Suomea sopivat hyvin virustautipuhtaan perunansiemenen tuottamiselle. Kaupattavan siemenperunan tarkastaminen on Suomessa määritelty Maatalousministeriön päätöksellä siemenperunan laatuvaatimuksista 31 p:ltä elok. 1945 (18), jonka mukaan siemenperuna jaotellaan kolmeen luokkaan: valio-, laatu- ja kauppasiemeneen. Valiosiemenen on oltava tarkastettu sekä kentällä että laboratoriossa. Näiden tarkastusten perusteella on meillä mahdollisuus tuottaa siemenperunaa, joka täyttää sille muissa maissa asetut ehdot. Laki siementavarain maahantuonnista, maasta viennistä ja kaupasta 9 p:ltä huhtik. 1937 (17) antaa puolestaan viranomaisille oikeuden valvoa, että perunan viennissä ei pääse tapahtumaan laittomuuksia. Kuten alussa mainittiin ovat kirvat, erikoisesti persikkakina (Myzodes persicae Sulz.) tärkeimpiä perunan virustautien levittäjiä. Myzodes persicaen levittämiä viruksia Euroopassa (vrt. 1,5, 7, 12, 16) ovat Solanum virus 14, joka aiheuttaa kierreviroosin, Solanum virus 2 (viiruviroosin aiheuttaja), Solanum virus 3 (aiheuttaa yhdessä Solanum virus I:n kanssa kurttuviroosin) ja Solanum virus 9 (aucubaviroosin aiheuttaja). Kirjoviroosin aiheuttajan Solanum virus 1:n leviämistavoista ei olla täysin selvillä. Toisten tietojen mukaan se leviää pääasiallisesti kosketuksesta kasvista toiseen, toiset suhtautuvat tähän epäillen (5). Eräiden tietojen mukaan levittävät ripsiäiset Solanum virus I:tä. Kirvat eivät sen sijaan esiinny tämän viruksen levittäjinä. Heinzen ja Profftin (7) mukaan voivat Saksassa käytännöllisesti katsoen vain Myzodes persicae- ja Aulacorthum (Myzus) pseudosolani Theob. -kirva levittää virustauteja pellossa. Leachin (10) mukaan levittää Dolaris (Aphis) rhamni Boyer de Fonsc. Solanum virus 3:a. Eräiden muiden tutkimusten mukaan (vert. 1, 17) voivat perunan viruksia levittää myös muut kirvalajit sekä muutamat lehtikemppien, kaskaiden, ripsiäisten ja nurmiluteiden ryhmiin kuuluvat lajit. Ruotsissa suoritetut tutkimukset (13) osoittavat, että Myzodes persicaeta tavataan paitsi Etelä- Ruotsissa, myös muissa osissa maata; pohjoisin esiintymispaikka 63°15’pohj. leveyttä. Ossiannilsson osoittaa myöhemmin (14), että tätä kirvaa tavataan kasvihuonekasveissa eri tahoilla maata, joissa se voi talvehtia. Samoissa tutkimuksissa tehdään selkoa myös muiden perunan virooseja levittävien hyönteisten esiintymisestä Ruotsissa. Myzodes persicae ei ole Suomessakaan tuntematon. Heikinheimo mainitsee julkaisussaan v.lta 1944 (6), että Phrodon (Myzodes) persicaeta tavataan Suomessa pääasiallisesti kasvihuonekasveissa. Tämän julkaisun mukaan on ensimmäinen tieto lajista v:lta 1912, löydettynä Hibiscusesta Helsingistä. Samasta paikasta ja muilta paikkakunnilta Uuttamaata on Myzodes persicae löydetty myöhemmin useita kertoja erilaisista kasvihuoneiden koriste- ja vihanneskasveista. Maist. V. Kanervo totesi kirvaa v. 1937 Otavan maamieskoulun kasvihuoneessa lähellä Mikkeliä, useissa erilaisissa kasveissa, mm. perunassa. V. 1945 on ylioppilas O. Heikinheimo kirjoittajalle antamien tietojen mukaan todennut kirvaa useissa kasvitieteellisen puutarhan kasvihuonekasveissa Helsingissä. Nykyiset tiedot Myzodes persicaesta eivät voi antaa läheskään selvää kuvaa tämän lajin levinneisyydestä maassamme, puhumattakaan siitä, että niiden perusteella voisi tehdä johtopäätöksiä kirvan merkityksestä perunanviruksien levittäjinä. Ne osoittavat kuitenkin, että Myzodes persicae tavataan meillä, kuten Ruotsissakin pääasiallisesti kasvihuoneissa, joissa sillä on edellytykset talvehtimiseen. Persikka- ja aprikoosipuu, joihin kirva laskee munansa, ovat Suomessa kasvihuoneissakin siksi suuria harvinaisuuksia, että niillä ei voi olla mitään osuutta tämän kirvalajin levittäjänä. Myzodes persicaen talvehtiminen Brassica- lajeissa, joka on mahdollista mm. Walesissa (4), ei myöskään voi tulla kysymykseen Suomessa, koska meillä ei viljellä talven yli vihreinä pysyviä kaalilajeja. Muista kirvoista, joita tavataan maamme perunanviljelyksissä ja jotka kirjallisuustietojen mukaan voivat levittää perunan viruksia, mainittakoon Doralis rhamni Boyer de Fonsc., Neomyzus circum flecsus Buckton ja Aulacorthum sp. (todennäköisesti A. solani Kalt., jota pidetään A. pseudosolani Theob, synonyyminä). Näistä Doralis rhamni on mainittu Heikinheimon julkaisussa v.lta 1944 (5), ja tiedot muista lajeista on saatu äskettäin ed. m. julkaisun laatijalta. Muista perunoissa esiintyvistä hyönteisistä, joita esiintyy runsaasti maamme perunapelloissa ja jotka saattaisivat tulla kysymykseen perunaviroosien levittäjinä, mainittakoon kaskaisiin kuuluva Empasca (Chlorita) flavescens F. Perunan virustautien esiintymisen Suomessa, kuten muissakin maissa, täytyy olla riippuvainen niitä levittävistä kirvoista. Maassamme vallitsevan kylmän ilmanalan ja kasvukauden lyhyyden vuoksi ovat edellytykset perunavirooseja levittävien kirvojen lisääntymiselle kaikkialla Suomessa ja varsinkin keski- ja pohjoisosissa maata kaikesta päätellen vähäisemmät kuin eteläisemmissä maissa ja tästä johtuen myös perunan virustautien leviämismahdollisuudet pienemmät.

Review

The paper "The significance of potato virus diseases in Finland" provides a thorough examination of the prevalence, impact, and underlying ecological factors influencing potato virus diseases in Finland. The study is grounded in the well-established principle that cold climates generally mitigate the severity of viral diseases in potatoes by limiting vector populations. The abstract sets out to verify if Finland, given its northern geographical location, indeed experiences a low incidence and limited significance of these pathogens, and affirms that this is largely the case across much of the country. The investigation draws on extensive observational data collected over several decades from agricultural experimental stations, research institutes, and regional advisory reports, providing a robust empirical foundation for its conclusions. The research highlights several key findings regarding the distribution and severity of potato virus diseases in Finland. Initial experiments in the 1920s and subsequent observations in 1945 revealed a notable incidence of viruses, particularly in imported potato varieties from countries like Germany, England, and Sweden, which then spread within experimental plots. However, broader surveys of commercial potato fields and reports from farmers indicated that the perceived damage caused by these diseases was generally not considered significant. Geographically, the study identifies that viruses are predominantly found in the southern regions of Finland, specifically in the provinces of Turku and Pori, Uusimaa, and Häme. Critically, even in these more affected areas, the diseases do not cause the severe degeneration of potato stocks that necessitates regular seed replacement, a common and costly practice in many other potato-growing nations. The abstract also underscores the significant role of weather conditions, noting a correlation between warm, dry summers in the 1930s and increased disease spread, contrasting with a marked reduction in viral incidence during subsequent cooler and wetter summers. While potato mosaic virus (kirjoviroosi) caused minor damage, potato streak virus (viiruviroosi) was more harmful when abundant. Notably, potato leafroll virus (kierreviroosi), a major concern globally, and potato aucuba mosaic virus (aucuba-viroosi) were deemed practically insignificant in Finland, with certain varieties like Rosafolia showing strong resistance, while others such as Juli and Eigenheimer proved susceptible. The paper effectively attributes Finland's reduced viral disease burden primarily to its cold climate and short growing season, which severely restrict the proliferation and overwintering capabilities of key aphid vectors, especially *Myzodes persicae* (peach potato aphid). Although *M. persicae* and other potential vectors are present in Finland, mainly within greenhouses, their field populations are not extensive enough to facilitate widespread virus transmission. This natural environmental advantage positions Finland with excellent prerequisites for becoming a significant producer and exporter of high-quality, virus-free seed potatoes to regions where these diseases are more endemic. The abstract further notes that existing national regulations, such as the Ministry of Agriculture's decision on seed potato quality standards (1945) and the 1937 law governing seed trade, provide a robust regulatory framework to ensure the quality and prevent illegal activities in seed potato export. In conclusion, the abstract presents a compelling case that Finland's unique climatic conditions create an environment where potato virus diseases, while present, pose a manageable threat, offering a distinct opportunity for the country to specialize in the production of healthy seed stock for international markets.

Full Text

Comments

You need to be logged in to post a comment.