Sisko Piippo, Miisa Törölä, Teija Karttunen, Elli Jutila, Ulla Salovaara

Institutionaalinen väkivalta ja sosiaalinen kärsimys rikostaustaisten naisten palvelukokemuksissa

Introduction

Institutionaalinen väkivalta ja sosiaalinen kärsimys rikostaustaisten naisten palvelukokemuksissa. Tutkimus syventyy rikostaustaisten naisten kielteisiin palvelukokemuksiin, analysoiden institutionaalista väkivaltaa ja sosiaalista kärsimystä. Se paljastaa piilevän väkivallan arjen palveluissa.

Abstract

Rikostaustaisilla naisilla on runsaasti julkisiin palveluihin kohdistuvia tarpeita, joita palvelujärjestelmässä ei välttämättä tunnisteta eikä niihin aina vastata tarkoituksenmukaisesti. Artikkelissa syvennytään tuomiotaan vankilassa suorittavien naisten kielteisiin palvelukokemuksiin. Analyysissa hyödynnetään institutionaalisen väkivallan ja sosiaalisen kärsimyksen käsitteitä. Institutionaalinen väkivalta viittaa palvelurakenteiden mahdollistamaan vahingolliseen toimintaan ja kaltoinkohteluun, jossa instituutioiden lainmukainen ja oikeana pidetty toiminta on tuen tarvitsijan näkökulmasta kuitenkin haitallista. Instituutioiden toiminnasta aiheutuvan väkivallan haittaa ja vahingollisuutta tarkastellaan yksilön kokemana sosiaalisena kärsimyksenä. Teoreettisena viitekehyksenä toimii positiointiteoria, jonka avulla analysoidaan naisten itsepositiointia heidän kertoessaan kielteisistä palvelukokemuksistaan sekä tilanteisiin kytkeytyvien oikeuksien, velvollisuuksien ja vastuiden määrittymistä. Tutkimuksen aineisto koostuu 22 naisen yksilöhaastattelusta. Tutkimuksessa kysymme, millaista institutionaalista väkivaltaa ja sosiaalista kärsimystä rikostaustaisten naisten kielteisistä kokemuksista palveluinstituutioissa voidaan tunnistaa sekä miten naiset asemoivat itsensä kertoessaan näistä kokemuksista. Tutkimustuloksina esitellään neljä positiota: haastava oppilas, kaltoinkohdeltu lapsi, riippuvuuksien kuormittama sekä hoitoa saamaton potilas. Positioissa koettu sosiaalinen kärsimys ilmentyi oikeuksien toteutumatta jäämisessä, instituution lakisääteisten palveluvelvoitteiden sivuuttamisessa ja naisille palvelunkäyttäjinä määrittyneessä vastuussa ”todistaa” oma avun tarpeensa ja oikeutensa tukeen. Institutionaalinen väkivalta jäsentyi suoraksi ja aktiiviseksi mutta samaan aikaan piilossa olevaksi sekä ajallisesti pitkäkestoiseksi ja palveluinstituutioiden arkeen normalisoituneeksi ilmiöksi. Tulokset havainnollistavat institutionaalisen väkivallan muotojen samanaikaisuutta ja ajallista jatkumoa naisten elämänkulussa.

Review

The article, "Institutionaalinen väkivalta ja sosiaalinen kärsimys rikostaustaisten naisten palvelukokemuksissa" (Institutional violence and social suffering in the service experiences of women with criminal backgrounds), addresses a critical yet often overlooked issue: the negative service experiences of women with criminal histories within public service systems. The authors compellingly argue that these women possess substantial service needs that are frequently unrecognized or inadequately met, leading to significant personal distress. By employing the robust theoretical frameworks of institutional violence and social suffering, alongside positioning theory, the study offers a nuanced conceptualization of how systemic failures in service provision can inflict harm, even when ostensibly operating within legal and accepted parameters. This interdisciplinary approach promises to shed light on the profound impact of institutional practices on vulnerable individuals. Methodologically, the study employs a qualitative approach, drawing on individual interviews with 22 women serving sentences in prison. This method is well-suited to exploring the deeply personal and often traumatic service experiences central to the research questions. The analysis effectively identifies four distinct positions adopted by the women: "haastava oppilas" (challenging student), "kaltoinkohdeltu lapsi" (mistreated child), "riippuvuuksien kuormittama" (burdened by addictions), and "hoitoa saamaton potilas" (untreated patient). These positions illuminate how social suffering manifests through the denial of rights, the circumvention of statutory service obligations, and the onus placed on women to 'prove' their need for help. Crucially, the research unpacks institutional violence as a phenomenon that is simultaneously direct and active, yet often hidden, long-lasting, and normalized within the daily operations of service institutions, highlighting its pervasive and insidious nature. This article makes a significant contribution to understanding the complex interplay between individual lived experience and systemic institutional failings. By illustrating the simultaneity and temporal continuity of various forms of institutional violence throughout these women's lives, the findings provide a powerful indictment of current service delivery models. The study's detailed exploration of how women position themselves in response to these experiences adds further depth, offering valuable insights for practitioners and policymakers aiming to develop more humane and effective support systems. Ultimately, the research not only exposes critical gaps in current public services but also advocates for a more empathetic and rights-based approach to supporting women with criminal backgrounds, urging a re-evaluation of what constitutes 'proper' institutional conduct.

Full Text

Comments

You need to be logged in to post a comment.